|
Veden tutkiminen
Talousvesi
suomessa
KUNNALLISTEKNINEN
VESI
Suurin osa Suomalaisista käyttää talousvetenään
kunnallisteknistä vettä, joka puhdistetaan vesilaitoksilla
pohja- tai pintavedestä. Vedenkäsittelymenetelmät
vaihtelevat laitoskohtaisesti mutta pääpiirteittäin
vesi esim. neutraloidaan ja siitä saostetaan hapetuksen
ja kemikaalien avulla orgaaniset aineet, jotka suodatetaan
pois, minkä jälkeen vesi desinfioidaan kloorauksella
ja otsonoinnilla. Lopputuloksena kraanavetemme on juomakelpoista
kaikkialla ja sen juominen ei aiheuta sairastumisriskiä.
Kunnallisteknisien vesien ominaisuuksia heikentävät
lähinnä kemikaalien lisäyksestä aiheutuvat
makuhaitat ja vaaleat kalkkisaostumat saniteettikalusteissa.
Kraanaveden laadun parantamiseen makuhaittojen osalta on saatavana
pieniä juomavedensuodattimia. Kalkkiongelmien pienentämiseen
on yksi vaihtoehto esim. putkistoon asennettava kalkinhajoittaja.
KAIVO-
JA PINTAVEDET
Suomessa
on yli 300 000 yksityistä kaivoa, joista omakotitaloudet,
mökit, maatilat ja vesiosuuskunnat pumppaavat talousveden
käyttöönsä. Yleisimpiä kaivovesien
laatua heikentäviä elementtejä ovat rauta,
mangaani, happamuus ja humus ja viimeaikoina on alettu kiinnittämään
enemmän huomiota myös korkeisiin nitraatti -, arseeni
-, fluoridi - ja radonpitoisuuksiin. Myös järvivesien
käyttö talousvetenä on yleistynyt paljon vapaa-ajanasunnoissa.
Järvivesi voi olla hyvin varteenotettava vaihtoehto,
jos vesi ei sisällä runsaasti humusta ja vedenottopaikalla
ei ole leväongelmia.
Suomalaisiin
on perinteisesti juurtunut syvälle mielikuva hyvälaatuisesta
pohjavedestä. Suurin osa kesämökeistä
rakennetaan kunnallistekniikan ulkopuolisille alueille, jolloin
myös yleisimmät talousveden laatuongelmat voivat
nousta usein yllätyksenäkin esiin. Mahdollisen vedenpuhdistuslaitteiston
vaatima tilantarve olisikin hyvä huomioida niin omakotitalon
kuin kesämökinkin suunnittelun yhteydessä.
Omakotitaloissa on käytetty perinteisesti talousveden
raudan, mangaanin ja humuksen poistoon ja happamuuden neutralointiin
suodattimia, jotka on varustettu vastavirtahuuhtelulla. Niiden
toimintaperiaate on yleensä se, että ensin epäpuhtaudet
saostetaan suodattimen sisällä esim. joko ilman
tai muun hapettavan tekijän avulla, jonka jälkeen
saostuneet epäpuhtaudet suodatetaan erilaisiin suodatusmateriaalikerroksiin.
Vastavirtahuuhtelun, joko automaattisen tai manuaalisen, tehtävänä
on poistaa saostumat suodattimesta esim. kerran viikossa.
Myös porakaivoissa esiintyvä radon voidaan poistaa
raudan ja mangaanin poiston yhteydessä samalla suodattimella.
Tällöin on kiinnitettävä erityistä
huomiota laitteiston asennuspaikkaan. Radonista johtuen suodatinta
ei saa asentaa esim. kodinhoitohuoneeseen tai muihin tiloihin,
joissa asukkaiden säteilyaltistus voi lisääntyä.
Kun omakotitaloihin
mitoitetaan suodattimia, on hyvä huomioida se, että
laitteiston käyttöikä on kymmeniä vuosia.
Suodattimen koko, laitteiston toimintaperiaate, käytetyt
rakennemateriaalit ja erilaiset tekniset ratkaisut vaikuttavat
siihen kuinka hyvin suodatin kestää esim. raakaveden
laadun vaihtelua suodatustuloksen heikentymättä.
Suodattimen hankintaa harkitsevan on hyvä perehtyä
laitteiston toimintaperiaatteeseen, selvittää laitteiston
vaatimat huoltotoimenpiteet, toiminnalle annettava takuu ja
käyttökustannukset. Hankintahinnaltaan halvin vaihtoehto
ei välttämättä ole vuosien saatossa edullisin.
Kesämökit
ovat nykyään varustukseltaan ja vedenkulutukseltaan
verrattavissa omakotitaloihin. Erona on se, että tekniset
tilat ovat useimmiten pieniä ja suodattimen toimintaympäristö
muutenkin erilainen. Mökillä ei olla päivittäin
ympäri vuoden, jolloin esim. automaattinen vastavirtahuuhtelusuodatin
ei välttämättä ole paras vaihtoehto, koska
huuhteluvesi kuormittaa ”turhaan” jätevedenkäsittelyä.
Mökkejä varten on kehitetty oma suodatinmallisto,
joka ei tarvitse toimintaansa sähköä, vastavirtahuuhtelua
tai muuta varsinaista huoltoa. Suodattimet ovat lämpöeristettyjä
ja asennuspaikkana voi toimia vaikka saunan lauteiden alle
jäävä tila. Suodatusmateriaaleina käytetään
mm. hopeoituja aktiivihiiliä, joihin epäpuhtaudet
absorboituvat suodattimen sisällä. Ainoa huoltotoimenpide
on suodatusmateriaalitäytteen vaihto, yleensä noin
1 – 2 vuoden välein.
PUHDISTUKSEN
TARPEESSA OLEVA VESI
Vedestä kannattaa
aina teettää vesianalyysi ennen kuin vettä
aletaan käyttää talousvetenä. Vesianalyysin
perusteella voidaan lähteä suunnitelemaan sopivaa
vedenkäsittelyratkaisua. Jos vesiastian päälle
tulee öljymäinen sateenkaaren väreissä
hohtava kalvo, on vedessä todennäköisesti rautaa.
Rauta värjää veden myös ruskeaksi ja aiheuttaa
ruskeita värjäytymiä esim. kaakeleihin. Jos
vedessä on lisäksi mangaania, vesi voi tuoksua varsinkin
suihkussa epämiellyttävälle. Hajuhaittoja aiheuttaa
myös porakaivoissa rikkivety. Tällöin vesi
tuoksuu keitetylle kananmunalle. Korkeat humus – ja
orgaanisten aineiden määrät heikentävät
veden laatua sekä väri – että hajuhaittojen
muodossa. Hapan vesi voi värin ja hajun osalta vaikuttaa
hyvälaatuiselta. Ensihavainnot syntyvät, kun esim.
pesuhuoneen posliinit tai vaaleatukkaisten vedenkäyttäjien
hiukset värjäytyvät vihreäksi. Hapan vesi
syövyttää metalliputkia ja kupariputkista veteen
liukeneva kupari aiheuttaa vihertäviä värjäytymiä.
MIKSI
VETTÄ KANNATTAA PUHDISTAA?
- noin 70% ihmisen kehosta on vettä
- vesi on elintärkeä elementti ihmisen elintoiminnoille
- puhdas vesi ei aiheuta värjäytymiä saniteettikalusteisiin
- kun veden happamuus neutraloidaan riittävän korkealle
tasolle myös putkistojen syöpyminen
lakkaa
Pohjavedet

Tiesitkö. että erilaiset ympäristön muutokset
esim. metsänavohakkuu noin 0.5 km säteellä
kaivostasi, voi muuttaa sen veden laadun jopa käyttökelvottomaksi,
kohonneen rauta, mangaani- ja humuspitoisuuden vuoksi. Samalla
myös pohjavesien pH voi laskea 5.0 - 6.5 alueelle, jolloin
vesi on erittäin agressiivistä ja metalleja syövyttävää.
Syy yhteys tähän johtuu luontaisen suodatusjärjestelmän
rikkoutumisesta, koska puusto käyttää hyödykseen
oksiston ja juuriston kautta ulkopuolisia typpiyhdisteitä
esim. ravinteinaan, samalla tasapainottaen juuristollaan maaperän
happamuutta, jolloin maaperään puskurointikyky paranee
estäen raudan, mangaanin, alumiinin ja humusaineiden
liukenemisen pohjavesiin.
Samoin pohjavesiemme laatuun voivat vaikuttaa louhinta-, ojitus-
ja maansiirtotyöt, jotka saattavat sekoittaa pohja- ja
pintavesikanavat toisiinsa.
|